Tässä tulee pitkä tarina siitä miten Papun kanssa vietettiin perjantai-iltaa.
Päätin nimittäin, että mennään koirakoulun järjestämään pentutapaamiseen tapaamaan kaikkia erirotuisia pentuja, ettei meidän pikkuisesta tulisi roturasisti.
Lähdin oikein töistä aikaisemmin jo kolmelta jotta ehditään (vantaanpuistoon) ajoissa eli viideksi. Olin katsonut tarkasti aikataulut, mihin bussiin mennään, missä vaihdetaan jne.
Siinä sitten kun odotettiin ensimmäistä bussia, oli pysäkillä juoppo joka alkoi sohia ja huitoa viinapullolla Papua päin ja huusi että "Ota koira hörppy! Otahan hörppy!"
Onneksi päästiin bussiin. Tarkoitus oli vaihtaa puolessavälissä matkaa toiseen. Minäpä painelin sitten Stop-nappia vähän etuajassa ja kun bussi pysähtyi, ryntäsin Papu sylissä eteen selittämään kuskille että painoin liian aikaisin jäädäänkin seuraavalla. Sitten jäätiin seuraavalla, mutta sekin oli liian aikaisin jääty (kartan lukutaitoa pitäisi harjoitella). Piti kävellä jonkin matkaa, mutta päästiin kuin päästiinkin ison moottoritien viereen odottamaan sitä toista bussia.
Odoteltiin ja Papu alkoi pikkuhiljaa hermostumaan kun isoja rekkoja menee koko ajan ohi.
Vihdoin näin että bussi oli tulossa ja valmiina koira kainalossa huidoin sitä pysähtymään, mutta kuinkas kävikään!
Bussi ei pysähtynytkään, vaan ajeli ohi!
Ilmeisesti koska kuski näki että mukana oli koira...?! Huidoin kyllä sen verran paljon (ja ajoissa) että olisi pitänyt huomata meidät. Seuraava bussi meni vasta tunnin päästä, joten automaattisesti myöhästyttäisiin täysin pentutapaamisesta. No onneksi muistin, että perjantai-iltana oli myös toinen pentutapaaminen, joka alkoi heti sen ensimmäisen jälkeen.
Mentiin tien laitaan Papun kanssa (joka onnistui koko ajan hihnassa kietoutumaan jalkoihin) ja minä soitin koirakouluun, että voidaanko sittenkin tulla vasta seuraavaan pentutapaamiseen, koska myöhästytään ensimmäisestä. Onneksi tämä järjestely onnistui.
No tietenkään ei siihen moottoritien laitaan voitu jäädä tunniksi, vaan lähdettiin kävelemään vähän syrjemmälle ja sieltä löytyikin onneksi pieni KURAINEN metsätie. Siellä käveleskeltiin tunti ja rämmittiin jossain hakkuualueella pururadan vieressä, missä ei olisi oikeasti saanut edes olla koiria.
Kaiken lisäksi tämä omistaja olikin sitten niin fiksu että lähti matkaan vaaleat farkut jalassa ja Papu ymmärrettävästi turhautuneena pomppi vasten vähän väliä. Siinä vaiheessa yritin vielä muka putsata housuja kun niihin tuli kuraisia tassunjälkiä. (hohhoijaa mikä yritys...)
Sitten mentiinkin taas odottamaan bussia ja sieltä se tuli. Tälläkertaa jopa pysähtyi ja kun päästiin kyytiin, niin ytv-bussikuski alkoikin siinä sitten samantien vihaisena valittamaan meille että "Helv**** täällä pitää olla kunnon heijastimet" ja kuulemma liian hitaasti (koiran kanssa) noustiin bussiin sisällekkin.
Selvä!
No kaiken kukkuraksi tämä bussi oli IHAN täynnä. Keskiosassakin kahdet lastenvaunut ja ihmisiä seisoskeli käytävällä. Onneksi yksi vapaa istumapaikka löytyi peräosasta ja siihen ängettiin Papun kanssa.
Papu tietty sylissä KURAISENA. Ei toivoakaan että siinä olisi mahtunut alkaa laukusta kaivelemaan pyyhettä ja kuivailemaan.
Lopulta päästiin perille. Paikka oli jossain Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä ja pään päältä lensi koneita, niin kovalla metelillä, että olin itsekin ihan kauhuissaan. Papu näytti onneksi selviävän paremmin, eikä hätkähtänyt ääntä niinkään paljon kuin minä.
Sitten kun tunnin pentutapaaminen oli ohi (Joka sinällään oli kiva ja meni hienosti), lähdettiinkin paluumatkalle. No kuinkas sattuikaan, että tämän bussipysäkin aikataulusta oli revitty irti JUURI SEN linja-auton aikataulun kohdalta palanen, mistä olisi nähnyt monelta seuraava bussi tulee. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan odotella kuin 15 minuuttia. Tarkoitus oli taas jäädä pois puolessa välissä matkaa ja vaihtaa toiseen linja-autoon. Mutta minäpä päätinkin jälleen (vahingossa siis) jäädä pois väärällä pysäkillä! Siinä sitä sitten seisottiin ja ihmeteltiin Papun kanssa jossain? (ei missään) moottoritien varrella ja seuraavan linja-auton piti tulla jälleen tunnin kuluttua.
Päätin että mennään vaan seuraavaan bussiin joka tulee. Samaan suuntaanhan se menee kuin edellinenkin! Siinä jälleen odotettiin likaisina ja katuojalta haisevina jotakin kyytiä jonnekin.
Lopulta sieltä tuleekin joku linja-auto, hypätään kyytiin (Tämäkin oli täynnä), ajellaan menemään, kun huomaankin että kappas, ajeltiin juuri SEN pysäkin ohi, missä olisi pitänyt OIKEASTI jäädä pois ja vaihtaa.
Onneksi sain selville että se bussi missä oltiin meni HKI:n keskustaan.
Jäätiin pois jossain Mannerheimintien varrella ja käveltiin 200m lähimmälle ratikkapysäkille.
Milloin alkoikin kaiken kukkuraksi satamaan vettä...! (Ainakin vaatteet hieman puhdistui) Siinä sitten odotettiin surkeina ratikkaa. Meinasi kyllä tulla kyyneleet silmiin, kun itse olin ihan hermoraunio, niin Papu joka myöskin oli rättiväsynyt, istui sylissä, kääntyi katsomaan silmiin ja antoi pari suukkoa naamalle kaikesta koettelemuksista huolimatta.
Siispä tarinan opetus: JOS SINULLA ON KOIRA, NIIN AJA AJOKORTTI!
Papu oli kotiin päästyään ihan poikki.
Kommentit