Maailman kivoin leikki on se, kun joku pukee housuja jalkaan, sehän tehdään tietysti ihan Papua varten että saa nahistella lahkeiden kanssa! Lahkeet on muutenkin tosi ihania. Ja sukat. Kun me kävellään huoneesta toiseen, niin Papulla on tärkeä homma juosta jaloissa mukana ja seurata ihan joka paikkaan ja hyökkäillä lahkeiden kimppuun. Lieneekö tuolla on noin kova saalisvietti. Välillä ollaan tehty niin, että joka kerta kun lähdetään kävelemään jonnekin ja Papu ryntää jalkoihin näykkimään ja pomppimaan niin pysähdytään. Yleensä tämä tehoaa ja Papu lopettaa ja istuu viereen ja napittaa silmiin niin kiltisti. Mutta kun taas jatketaan matkaa, alkaa sama ja sitten taas pysähdytään. Huoh. No, eiköhän tuo mene ajan kanssa ohi.
"Ei"-sanakin on ollut jo paljon käytössä. Onneksi Papu ymmärtää sen jo ja osaa lopettaa. (Yleensä koittaa vielä rajojaan ja yrittää aloittaa uudelleen), kunnes kielletään taas. Sitten kyllä lopettaa ja on selvästikin ärsyyntynyt kun ei saa tehdä jotain ja menee esim. ravistelemaan pehmolelua tai tyytyy pureskelemaan puruluuta joka annetaan suuhun sen sijaan että pureskelisi vaikka kenkiä.
Kommentit