Taas lenkillä sattuu ja tapahtuu. Ei sinänsä mitään niin kamalaa varmaan monenkaan mielestä, mutta kun itse tykkään niin paljon kaikista elukoista (paitsi variksista...) etten pysty tappamaan edes mehiläistä, niin nyt on ihan tappajaolo.

Oltiin tuossa isossa puistossa kävelyllä ja Papu oli vapaana niinkuin yleensä. Yhtäkkiä näen siellä kauempana vesilintuperheen. Olisko ollut haapanoita tai silkkiuikkuja? En tunne lintuja kovinkaan hyvin, punertavaa oli päässä ja rinnanalus valkoista. Tänään on siis kaunis kesäpäivä ja lintuperhe oli siinä kävelyllä, varmaan ensimmäisiä kertoja vähän kauempana pesästä ulkoiluttamassa 4 pientä poikasta, jotka eivät osanneet vielä lentää. Pienet poikaset kulki siinä niin nätisti rivissä toinen vanhemmista edessä ja toinen vahtimassa takana ja kaikki oli oikein idyllistä. Kunnes...

Papu huomaa lintuperheen suunnilleen samaan aikaan kuin minä ja lähtee ihan täysillä painamaan niitä kohti. Huudan kurkku suorana että tänne! Ja Papu totteleekin tehtyään ensin pari mutkaa lintujen ympärillä niin, että äiti ja isä lintu lähtevät lentoon ja lentävät kauas pois ja 4 pientä poikasta jää yksin. (eivät siis osanneet lentää vielä)

Sitten ne 4 pientä linnunpoikasta on yksin siinä keskellä isoa ja paljasta niittyä ja lähtee juoksemaan paniikissa vaan johonkin suuntaan etenpäin. Papu riuhtoo hihnassa niitä kohti ihan onnessaan, varmaan olisi halunnut napata yhden. No yritän sitten kävellä poikasten takana rauhattoman koiran kanssa ja ohjata niitä kulkemaan lammelle päin, mistä vanhemmat ne helpoiten löytäisivät. Niin mitä tapahtuu seuraavaksi! Taivaalle ilmestyy useampi iso VARIS, jotka huomaavat tilanteen ja lähtevät täysillä syöksyilemään maahan ja yrittävät napata poikasia siitä minun silmien edestä! No en keksinyt muutakaan kuin heiluin ku heinämies ja huidoin hullun lailla ja syöksyin variksia päin Papun kanssa ja kurkku suorana rääyin niille perkelettä ja että painua he**vettiin siitä nappaamasta niitä linnunpoikasia. Kyllä varmaan joku ohikulkija joka ei tiennyt mistä kyse katsoi että tuolla on napsahtanut lopullisesti. Kamala tilanne.

Sitten siellä kauempana penkillä istui joku pariskunta ja keksin huutaa apua: "Tulkaa auttamaan, nuo varikset yrittää syödä nämä linnunpoikaset". No sitten sieltä joku tyttö lähtee hitaasti löntystelemään kohti ja huutaa ettei kuullut mitä sanoin. Ja siinä kun jouduin toistamaan enkä saanut samalla häädettyä variksia niin yksi varis onnistuu saalistamaan yhden pienistä poikasista!
Sitten se tyttö kävelee hitaasti kohti ja käy ajamassa ne loput 3 elossa olevaa poikasta nokkospusikkoon piiloon. Tyttö sanoi "lohdutukseksi" että sellaista se luonnon kiertokulku on. No joo, ei paljon lohduttanut kun itse Papun kanssa aiheutettiin tuollainen tilanne, niin että yksi linnunpoikasista kuoli ja en tiedä löytävätkö loput ikinä vanhempiaan tai huolivatko nämä poikasia enää. Paha mieli vieläkin :-(