Tänään oli kyllä niin jännittäviä hetkiä kun käytiin lenkillä.
Oli tarkoitus viedä Papu uimaan mereen (heittelemällä sinne keppiä), mutta kun päästiin perille, niin allokko oli sen verran kova, että päätin jättää toiseen kertaan. Ajattelin, että kävellään vaan rantaa pitkin. Papu oli siis vapaana. Niin mitä tämä yksi tekee!
Ilman että heitin keppiä, ottaa ja lähtee sinne isojen aaltojen sekaan uimaan oma-aloitteisesti! Tiesin kyllä että Papu tykkää uimisesta, mutta en osannut odottaa että noin paljon. Papu sitten vaan ui ja ui eteenpäin oman päänsä yli ulottuvia aaltoja vastaan sinne kauas ulapalle päin! Enpä ole vielä koskaan Papun kanssa ollut niin peloissaan! Yritin houkutella tulemaan takaisin rantaan vaikka millä keinoin, mutta Papu ei ilmeisesti aluksi saanut käännyttyä aallokkossa (tai ei halunnut?) ja menee vaan koko ajan kauemmas. Hyvä että päätä enää näkyi aaltojen takaa. Sitten juuri kun olin lähdössä juoksemaan pelastamaan sen sieltä vedestä, niin kääntyminen ilmeisesti onnistui ja Papu lähti uimaan rantaan päin takaisin.

Siis huh! Voihan se olla että Papu "hallitsi" tilanteen ihan hyvin ja halusi vaan tehdä pienen uintilenkin, mutta näytti aika hurjalta sellaisessa aallokossa! Eikä Papu ole uinut vielä kovin paljoa. Pisimmillään parin metrin matkoja. Kaiken huippu oli, että kun Papu tuli pois vedestä, niin se olisi mennyt samantien takaisin! Ihan niinkuin se meri olisi magneetin lailla vetänyt sitä puoleensa. Pelottavaa. Piti laittaa hihna kunnes päästiin kauemmas rannasta.

No eipä jännitys tähän päättynyt vielä. Paluumatkalla mentiin koirapuiston läpi. Siellä on aika usein sellainen Rottweiler uros ja yleensä välttelen menemästä samaan aikaan puistoon kun se on siellä. Nimittäin minusta se ei näytä olevan ihan täysin omistajan hallinnassa. Omistaja ei myöskään hirveästi tunnu vahtivan sitä puistossa, puhuu vaan puhelimeen ja kerran näin, miten tuo Rottweiler "suu vaahdossa" aggressiivisesti murisi koirapuiston ulkopuolella olevalle koiralle portin takaa. No nyt puistossa oli muitakin koiria ja ajattelin että en jää sinne, mutta kävellään vaan sen läpi, toisesta portista sisään ja toisesta ulos. No, muut koirat taisivat olla narttuja joten tuo Rottweiler ei ilahtunut että toinen uros saapui paikalle (Heh, mikä uros...Papu yhä vieläkin pissaa niinkuin tytöt ja juuri kaksi päivää leikki narttukoiran kanssa jolla oli vielä vähän juoksut meneillään, eikä tajunnut juuri hönkäsen pöläystä mistä on kyse)

No kuitenkin. Rottweiler alkoi murisemaan Papulle ja ahdistelemaan ja yritti käydä kiinni. Kunnes lopulta näykkäsi ja heilautti Papua niin että Papu ulvahti. No seurauksena Papu ei suinkaan säikähtänyt ja perääntynyt vaan kävi ärisemään rottweilerille takaisin, että "piruako siinä yrität purra ja murista". Ja yritti ajaa rottweileria kauemmas. No, tämän rotikan omistaja sitten onneksi siinä vaiheessa sai kiskottua ärisevän koiransa pois ja minä Papun ennen pahempaa yhteenottoa. Lähdin taakse vilkuilematta ulos puistosta.
Ärsytti, ei minusta tuollaisia koiria, jotka ei siedä toisia uroksia ollenkaan ja joita saa sekä ihmiset että toiset koirat pelätä saisi tuoda koirapuistoon. Papu on aina niin kiltti kaikille. Nytkin yritti mennä matalana peppu pystyssä häntä heiluen tervehtimään tuota rotikkaa ja yritti nuolla sen huulia. Niin silti ei auta, vaan toinen käy kiinni. Onneksi ei ehtinyt sattua mitään pahempaa. Ja onneksi Papu on sen luonteinen ettei anna tuollaisten "järkyttää" itseään sen enempää. Ja tulipahan ainakin kantapään kautta opittua, että kierrän tuon koiran tästä lähtien kaukaa.