Tänään kun oltiin aamulenkillä, käveltiin koneen puiston ohi ja siellä näytti olevan alkamaisillaan Match Show. No sitten ihan mielenkiinnosta ja hetken mielijohteesta osallistumaan. Papu oli tassuista kurainen ja muutenkin kuolainen ja hiekkainen koska oli juuri peuhannut naapurin Jesse sakemannisekoituksen kanssa kuin viimeistä päivää. Papu odotteli vuoroaan rauhallisesti, mutta mitä pidempään odoteltiin sitä levottomammaksi se kävi. Omalla vuorolla kyllä juoksi vierellä jotenkuten, mutta samalla nurmikkoa haistellen ja jäniksenkakkoja etsien...ei siis mennyt mitenkään erityisen hyvin.
Mutta tästä päästään varsinaiseen aiheeseen:

Vaikka nytkin kyseessä oli mätsäri, joka on siis leikkimielistä näyttelytoimintaa, niin silti täytyy sanoa, että
tuokin oli omiaan saamaan minut ihmettelemään näyttelyjä noin ylipäätään. Minusta pääasia koiran kanssa harrastamisessa pitäisi olla, että harrastuksessa koira pääsisi toteuttamaan sille luontaisia viettejä ja vaistoja. Kun katselin koiria jotka odottelivat kehän laidalla vuoroaan, niin eivätpä nuo kovin innokkailta näyttäneet. Sitten toisten poloisten piti seisoa ringissä kun omistajat asettelee takatassuja ja häntää oikeaan asentoon...

En siis ymmärrä näyttelyitä. Sanotaan, että niiden tarkoitus on suojella puhdasrotuisten koirien rotumääritelmää, mutta silti eikö juuri näyttelyt ole yksi syy, miksi koiran jalostus on mennyt niin pitkälle kuin on? (eli siis jopa niin pitkälle, että jotkut rodut kärsivät ulkonäöstään)
Ymmärrän, että tällähetkellä näyttelyt toimivat ikäänkuin jonkinlaisina "jalostustarkistuksina."
Kuitenkin tuntuu täysin käsittämättömältä, että näyttelyt, toisin sanoen viihteelliset koirien kauneuskilpailut, toimivat noina jalostustarkistuksina. Se ei kuulosta kovinkaan vakavastiotettavalta.

Minusta oikea jalostustarkistus olisi sellainen, missä (ilman yleisöä, kilpailua ja viihdearvoa) mitattaisiin, tunnusteltaisiin ja muuten tutkittaisiin koira (liikkuminen ym.) ja todettaisiin, että koira on ulkoisesti rotumääritelmän sisällä ja sitä voi käyttää jalostukseen ja sillä siisti. Sen jälkeen esim. rekisteröintitodistukseen merkittäisiin että tutkimuksessa käyty ja kaikki ok. Kennelliittoon kuulumisen ehtona voisi olla, että jokaisen rotukoiran omistajan tulisi käyttää koiransa kyseisessä "jalostustarkistus"-tutkimuksessa. Tutkimuksen tiedot olisivat siis yleisesti nähtävissä, samalla tavoin kuin näyttelytulokset tai muutkin tulokset.

Koiranäyttelyistä on tullut viihdettä, jota tehdään sen kustannuksella että niiden tarkoitus on muka palvella jalostusta. Eihän luonnetesteistäkään ole tehty "viihteellisiä kilpailutilanteita." Eikä parhaiden lonkkien omistaja saa pokaalia ja pussillista koiran ruokaa. Lisäksi kauhistuttaa se, että vaikka koira pelkäisi omaa varjoaan, kunhan se on nätti, se on oikein hyvä jalostuskoira...aika vaarallista touhua. Ulkonäkö on vain yksi osa koiran rotumääritelmää, eikä missään nimessä edes se tärkein.

Joku koira saattaa jossakin näyttelyssä sijoittua häntäpäähän, mutta kun omistaja sitten trimmaa paremmin, asettelee karvat huolellisemmin ja vähän opettaa seisomaan ryhdikkäämmin asennossa (tai menee toiselle tuomarille) niin seuraavassa näyttelyssä koira saakin menestystä. Onko koira sitten yhtäkkiä parempi rotunsa edustaja? En oikein ymmärrä?
Tekisi mieleni boikotoida koko näyttelytoimintaa.