No niin Papu on nyt sitten oppinut sukeltamaan! Täytyy sanoa, että Papu on kyllä vesikoira tittelin ansainnut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aina kun mennään rantaan, niin Papu ei meinaa nahoissaan pysyä. Vaikka olisi millaiset aallot niin sinne painetaan kepin perässä oikein loikkaamalla. Ei haittaa vaikka pää menee veden alle, eihän siinä nyt sellaista ehdi miettiä. Tässä kerran heitin kepin niin, että se painui vahingossa ensin veden alle. Niin mitä Papu tekee, painuu perään ja oli sukelluksissa kokonaan veden alla jonkun 4-5 sekuntia! (Keppi oli tosin sillä välin ponnahtanut takaisin pinnalle). Olin jälleen kahlaamassa pelastamaan tomppelia (ei ollut onneksi syvää ja ihan rannan läheisyydesä), kun tämä ponkaisee muina miehinä pintaan, uiden etsii kepin ja lähtee tuomaan sitä minulle, niin kuin mitään kummempaa ei olisi tapahtunut. Tuo uusi uimaharrastus on selvästi helpottanut Papun pään pesemistä suihkussa. Ennen päätä pestessä se yritti kääntyillä poispäin. Nyt uintiin tutustuttuaan Papun pään saa suihkutella kokonaan, eikä tuo välitä enää yhtään. 

Niin korjaus muuten edelliseen blogi tekstiin, missä kirjoitin että Papu olisi terävä. Luin netistä, mitä terävällä koirien suhteen tarkoitetaan (luonnetesti) ja löysin tällaisen:

"Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyyden ilmaisut sisältyvät koiran omaan uhka-asenteeseen ja niitä voidaan lähinnä pitää koiran varoituksina. Terävyys ja puolustushalu kuuluvat selvästi yhteen. Voitaneen todeta terävyyden olevan puolustushalun passiivinen osa."

Minulla on nämä termit vähän hakusessa. Edellisessä tekstissä tarkoitin terävyydellä ikäänkuin havainnointiherkkyyttä. Eli että stressaantuneena Papu ikään kuin rekisteröi tarkemmin ja herkemmin kaikki ympärillä tapahtuvat asiat (turhatkin) ja sitten ilmoittaa niistä haukkumalla ja ryntäämällä tarkistamaan tai tuhahtelemalla.

Kiinnostaa muuten tosi paljon mennä luonnetestiin Papun kanssa sitten jossakin vaiheessa kun se on kunnolla aikuinen. Papun kohdalla varmaan vasta joskus 5-vuotiaana ;-) Nyt kun oon yrittänyt aina välillä kuvitella miten Papu tällä hetkellä käyttäytyisi jossakin luonnetestin osiossa, niin on kyllä vaikea sanoa. Esimerkiksi juuri se testin osuus, missä testataan terävyyttä, muistaakseni se oli että ukko lähestyisi koiraa aluksi epäröiden ja sitten uhkaavasti. Haukkuisikohan Papu ja sen jälkeen lähestyisi ukkoa matalana, häntä heiluen....?   

Nimittäin jotakuinkin noin Papu toimii jos meille tulee vieraita. (tietty tilannehan on eri). Ensin Papu haukkuu kun ovikello soi ja vielä kun vieraat tulee sisään on pakko vähän jatkaa, mutta sitten samalla kun haukutaan, tehdään tuo lähestyminen matalana, häntä heiluen ja kieli lipoen, kunnes huomataan (hyvin nopeasti yleensä), että tämä olikin kiva tyyppi ja siitä se riemu sitten vasta repeää! Sen jälkeen vieraita ei jätetä rauhaan, vaan Papu pomppii ja yrittää pussailla vieraita ja taas pomppii ja juoksee ympäri asuntoa - ja pomppii - onnensa kukkuloilla.

Minua ei haittaa jos Papu ilmoittaa haukahtamalla kerran tai tuhahtelemalla. Minusta se on ihan hyväkin. Sille on luontaista tuollainen ilmoittaminen. Mutta jos se menee sellaiseksi kunnolla haukkumalla haukkumiseksi niin sitten ollaan kielletty. Pitäisi kyllä alkaa tosissaan harjoittelemaan käytöstapoja vieraiden vastaanottamisessa.

Sitten kun vieraat on meillä, niin Papu ei huomaa meitä (minua ja Juhanaa melkein lainkaan) vaan änkeää itsensä koko ajan vieraiden viereen, hakee näiltä huomiota ja änkeää sohvalla syliin makoilemaan ja lupsuttamaan naamaa. Tai sitten esittelee lelujaan, tulee siihen muka hurjasti ravistamaan jotakin pehmoleluaan, että "minullapa on tällainen!" Rauhoittuu vasta kun jättää huomioimatta kokonaan.

Enpä oo pitkään aikaan laittanut tänne valokuvia Papusta. Mennään viikonlopuksi Lohjalle ja siellä tulee varmasti otettua kuvia. Päivitän tänne sitten vaikkapa sunnuntaina.