Papulla on hassu tapa aina ennen nukkumaanmenoa "kaivaa itselleen pesä". Toisin sanoen jos lattialla on mattoja ne kaivetaan ruttuun tai vaikkei mattoja olisikaan, niin sitten pelkkää lattiaa muka kaivetaan ja sen jälkeen siihen samaan kohtaan asetutaan nukkumaan.

Sitten Papulla on myöskin tapana äijäillä aina kakkaamisen jälkeen ja ärhäkkäästi potkia takajaloilla, muka jälkiä peittoon. Tosin yleensä tämä tapahtuu jossain parin metrin päässä, joten eipä siitä juuri hyötyä ole. Kaiken lisäksi tuo on jokin sellainen refleksi, että usein Papu itsekin säikähtää ja säpsähtää sitä omaa potkimistaan ja siitä kuuluvaa ääntä ja lähtee sen jälkeen sinkoilemaan joka suuntaan. Silti vaikka Papu machoilee noin, niin koipea ei vieläkään nosteta pissatessa...pikku vauva oikeasti:-)

Niin ja tässä kerran Papu löysi maasta muumioituneen  linnunpoikasen. Se oli ihan litteä ja kovettunut, mutta näki että sillä oli nokka ja se oli linnun muotoinen. Niin Papu ei yrittänyt syödä sitä ollenkaan, vaan kantoi varovasti suussaan, laski sitten maahan ja alkoi hinkata itseään sitä vasten. Oikein kävi selälleen kiehnämään kunnolla sen raadon päälle ja varsinkin kaulaa piti hangata siihen. Sitten kantoi sen vähän matkan päähän, laski alas ja teki samat rituaalit uudelleen. Kuulin, että koirat tekisi noin, koska ne yrittää saada sen raadon hajun tarttumaan turkkiin, jotta kun menee muun "lauman" luokse, saa turkkiin tarttuneella hajulla kerrottua muille että on löytynyt ruokaa. Jotenkin noin se meni.

Ollaan nyt oltu pitempi viikonloppu käymässä Limingassa. Ja ollut Papun suhteen vähän rasittava reissu. Ensinnäkin huomaa, että Papu stressaantuu matkustamisesta ja uuteen paikkaan tulosta. Ja stressaantuminen aiheuttaa näköjään että vahtivietti voimistuu. Papu ilmoittaa kyllä huolellisesti kaikesta vähänkään epämääräisestä, vaikka kotona ei hauku paljoakaan ja on lisäksi muutenkin koko ajan ylivalppaana ja terävänä. Tuohon käyttäytymiseen vaikuttaa varmasti paljon myös se, että Lalli on täällä. Lallin yläkerrassa asuvalla nartulla oli ollut oikein tärppipäivät, minkä vuoksi Lalli on ulvonut päivät ollesssaan yksin ja täällä yritti koko ajan astua Papua, joka joutui useaan kertaan rähisemään Lallia pysymään kauempana. Muuten noilla pojilla oli oikein kivaa ja leikkivät myös paljon. Käytiin taas uimassakin ja Papu on ihan mahdoton uimari. Ei kyllä pelkää vettä tippaakaan vaan suorastaan loikkaa uimaan, eikä haittaa yhtään vaikka pää menee kokonaan pinnan alle. Välillä menee ihan oma-aloitteisesti (ilman lelun heittämistä) polskimaan pikku lenkkejä.

No,sitten toinen juttu, tulomatkalle tänne Liminkaan käytiin siis Jyväskylässä Teijan luona. Papun on ollut tarkoitus mennä sinne hoitoon, kun ollaan lähdössä lomamatkalle pari viikon päästä. Teijalla on Lallin lisäksi 2 kissaa, joihin yritettiin Papua nyt jo etukäteen tutustuttaa...mutta siitä ei tullut yhtään mitään! Siis Papu ei tykännyt niistä kissoista yhtään, vaan rähisi niille ja teki hyökkääviä eleitä niitä päin. Näytti siltä kuin olisi halunnut saalistaa yhden ja vähän riepottaa ja ravistella. Harmittaa ihan älyttömästi, sillä oltiin ajateltu, että Teijan luona olisi Papulle aina varma hoitopaikka. Mutta tietty omaa tyhmyyttä. Papu olisi pitänyt käydä totuttamassa niihin kissoihin jo heti ihan pienestä pennusta lähtien. Yritettiin vähän kaikenlaista, laittaa kissan sellaisen turvaverkon taakse, jotta olisivat voineet turvallisesti haistella toinen toisiaan, mutta Papu vaan haukkui ja oli vihainen, eikä suostunut suhtautumaan kissoihin edes neutraalisti tai välinpitämättömästi. Että se siitä sitten :-(

Täällä Limingassa on muuten iso agilitykenttä, mikä on ilmeisesti aina auki, siellä on kaikki esteet ja sinne saa kuka tahansa mennä vapaasti ja ilmaiseksi harjoittelemaan niin paljon kuin huvittaa. Kaiken lisäksi koko kenttä oli ihan tyhjä kun mentiin sinne! Papun pentuagility-kurssihan päättyi, mutta mentiin nyt harjoittelemaan tuonne kentälle lisää. Ohjaaja tässä eniten taitaisi tarvita harjoittelua. Tuntui niin tyhmältä kun juoksin tönkkönä käsiojossa niinkuin joku hiton supermies ympäriinsä. Ja kun tietää, miten hyvin koira lukee ohjaajaa. Mutta Papu oli aivan yli-intona. Varsinkin Puomi ja A-este tuntuu olevan sellaisia suosikkeja, että hirveä vinkuminen ja kiire olisi päästä niitä tekemään. Putkeen mennessä Papu joka kerta innostui niin, että päästi ihmeellisen haukuntaulvahdusäänen sinne juostessa. Kunhan vaan Papu ei kokisi, että minä olen ärsyttävän hidas köntys siellä kentällä, jota pitää komentaa pysymään mukana. Papulla nimittäin riittäisi tuota vauhtia, energiaa ja innostusta vaikka muille jakaa.