Papu oppii kyllä tosi nopsaan...sellaisia juttuja joita ei olis niin kiva oppia.

Kaksi kertaa kun toinen meistä on mennyt lenkille Papun kanssa, ja toinen on tullut töistä ja kävellyt vastaan, niin ollaan huvikseen tehty niin, että toinen muka käveleekin vaan Papun ohi, niinkuin kuka tahansa ohikulkija. Testattiin muka, miten nopeasti Papu huomaa, että ohikulkija onkin toinen meistä, eikä kukaan tuntematon. Huomasi kyllä nopsaan ei siinä mitään...

...mutta nyt Papu on muuttunut ihan mahdottomaksi lenkillä!
Se tarkkailee koko ajan ohikulkijoita, että onko sieltä tulossa jompi kumpi meistä ja kun se bongaa sopivan kohteen (suunnilleen sama pituus, samantapainen kävelytyyli, samantyyliset vaatteet ja samanpituiset hiukset jne.) niin Papu pistää jarrut päälle, että nyt odotetaan. Ja kun yrittää houkutella että mennään nyt vaan, niin Papu vaan kuikoilee taakse tai jonnekin missä tuo meidän näköinen henkilö on ihan jähmettyneenä ja odottavana eikä suostuisi liikkumaan minnekään tai sitten yrittää vetää tuota henkilöä päin ihan hullun onnellisena.
Papu on kaikenlisäksi niin tomppeli, että vaikka minä olisin jo hihnan päässä, se saattaa silti pysähtyä luulemaan jotakin vastaantulijaa minuksi! Tavallaan hauskaa katsoa että miltä minä tai Juhana muka Papun silmissä näytetään. Huvittavan samanoloisia on kyllä ne ihmiset olleet.

Mutta tästä on tullut nyt tosi rasittava juttu enkä tiedä miten sen saisi kitkettyä pois, tosi tyhmiä oltiin kun aluperinkään tehtiin muka niin että leikittiin pari kertaa ohikulkijaa. Eipä tullut mieleenkään että tuo neropatti keksisi siitä kehitellä tuollaisen kivan leikin itselleen. Huoh.