Sain tässä joku aika sitten työkaverilta pussillisen poron ydinluita. Ne on aika pieniä paloja ja Papu on niihin ihan hulluna! Se on jo oppinut että niitä säilytetään pakkasessa ja aina kun pakastimen ovi avautuu, Papu ryntää paikalle ja on kerta kaikkiaan niin innoissaan, että POMPPII kahdella jalalla korkeita hyppyjä ja vinkuu.
Uskomatonta, miten tehokas motivaatio tuollainen poronluu on. (No Papu tosin innostuu monista muistakin jutuista yhtä paljon, esim. siitä vessapaperirullasta minkä sisällä nameja)
Kun pyydän Papua sitten rauhoittumaan ja istumaan ennen kuin annan luun, niin kyllä on tehokasta toimintaa! Papu menee niin terävästi ja napakasti siihen eteen istumaan, ottaa ryhdikkäästi katsekontaktin silmänräpäyksessä ja istua napittaa siinä. Sitten olen sanonut että "odota" ja laskenut luun maahan ja kävellyt kauemmas. Silmistä näkee miten yli-innoissaan on, mutta silti malttaa istua paikallaan kunnes annan luvan ottaa luun.
Papu ei aina mene ja ota luuta heti, vaan toisinaan se pitää ensin "saalistaa". Eli ensin luun päälle hyökkäillään loikkimalla ja tallaamalla sitä etutassuilla. Luulle täytyy myös vähän murista (pitäähän sen luun ymmärtää olevansa nyt Papun saalis.) Hurja pentu!
Vasta sitten Papu ottaa sen ja vie omalle petille jyrsittäväksi. Eihän siitä luusta tosin paljon mitään saa irti, mutta silti sitä jyrsiessä ja maistellessa vierähtää tovi jos toinenkin.
Kommentit