Ollaan päätetty siirtyä Papun kanssa raakaruokintaan ensi kuun alkupuolesta lähtien kun vauhti-raksu-auto tulee taas kehä III:n sisäpuolelle. Teija sisko onkin Lallin kanssa ollut jo pidempään raakaruokinta linjalla joten sivusta olen sitä tapaa seuraillut hyvän aikaa ja ottanut itsekin asiasta selvää. Todennäköisesti oltaisiin päädytty tähän ratkaisuun jokatapauksessa, olen jo pitempään ollut sitä mieltä että kun Papu on vuoden ikäinen niin sitten on ruokavaliomuutoksen aika. Vielä pitäisi saada ostettua tehosekoitin niin kasvismössöt saisi tehtyä helpommin kuin sauvasekoittimella. Ajattelin että vaihdetaan raakaruokintaan ihan kerrasta. Papun vatsa kestää ja sulattaa sen verran hyvin aitoja luita, että en usko siitä tulevan ongelmaa.

Äsken kun oltiin ulkona niin Papu löysi kaksi pienen rotan (tai ison hiiren) raatoa. Hyvin maistui...kun yritin ottaa ensimmäistä pois, niin Papu nielaisi sen vauhdilla kokonaisena ettei vain menisi hukkaan hyvä rotta. Toisen sain otettua pois. Papu siis on nyt jatkanut Piitu äidin "rotta niellään kokonaisena" perinnettä onnistuneesti. Tosin Piitu oli oksentanut rotan pois, mutta Papu tuossa juuri sulattelee sitä onnellisena mahassaan ja oikein röyhtäili ylpeänä kun tultiin kotiin. Käytiin ottamassa yksivuotisrokotukset pari päivää sitten, joten syksyn matokuuri on onneksi tiedossa muutenkin viikon sisällä. 

Tänään Papun kimppuun hyökättiin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla koirapuistossa. Joku vanhempi täti oli tuonut parivuotiaan uroksen puistoon, joka ei oikein tykännyt toisista uroksista. En ole varma rodusta mutta Papun kokoinen koira se oli, ehkä joku terrieri. Se kävi Papuun kiinni, eikä sitä meinannut saada millään revittyä irti. Papun reaktion oli jonkinlainen hämmennys. Se ei aluksi vastannut ollenkaan hyökkäykseen peruutteli vaan. Lopulta Papukin jo näytti hampaita ja meni hetkeksi mukaan, mutta pääasiassa yritti vain tilanteesta pois. Huomasi että itselläkin adrenaliini kohosi sen verran, että siinä tilanteessa ei tullut mieleenkään pelätä että saisi hampaista. Vaikka siinä olisi ollut iso rottweiler toisena osapuolena niin sitä olisi vain mennyt väliin karjumaan sen enempää ajattelematta muuta kuin että Papu pitää saada pelastettua. Onneksi saatiin se terrieri irti ja Papulle ei tullut vammoja.

Ei voi kuin ihmetellä taas miten ihanan rauhallinen Papu oli tuossakin tilanteessa. Tappelun jälkeenkin se vaikutti olevan ihan oma iloinen itsensä. Onneksi sillä tuntuu olevan itseluottamusta sen verran ettei terrierin rähinät paljon hetkauta.