Ensinnäkin hihnassa vedetään välillä rasittavuuteen asti. Ja tuo tuntuu olevan sellainen pölkkypää, ettei tajua ollenkaan, että se miksi vähän väliä pysähdytään johtuu vetämisestä. Papun ilmeisesti vaan kuvittelee, että sellaista siellä lenkillä on, välillä pysähdytään seisoskelemaan ja sitten matka jatkuu. Huoh! No oon tehnyt joitakin huomioita tuohon liittyen. Tuota hihnassa vetämistä tapahtuu eniten silloin jos työpäivän yksin oltuaan lähdetään heti lenkille, niin Papu on niin tohkeissaan ja energiaa täynnä, että hirveällä vauhdilla pitäisi edetä. Samoin aina kun Papu tietää mihin ollaan menossa esim. koirapuistoa kohti, kotipihalle tms. niin silloin vetäminen yltyy.

Nyt, kun ollaan tehty muutaman kerran niin, että ennen kävelylle lähtöä Juhana on leikkinyt Papun kanssa pallolla pihalla puolisen tuntia, niin kun heti sen jälkeen menee lenkille, niin ei ole ongelmia vetämisen kanssa. Ilmeisesti koska enin energia on saatu jo purettua. Samoin, jos mennään sellaisia lenkkireittejä, jotka ei ole ennestään tuttuja, niin meno on rauhallista. Useimmitenhan Papu tosin juoksee vapaana, joten ehkä tuota hihnassa kulkemista ei ole tullut harjoiteltua tarpeeksi.

Papu on myöskin alkanut näkemään tavallisia juttuja outoina. Esimerkiksi muovipussi oli ulkona heitetty oksan päähän ja heilui tuulessa, niin se oli Papun mielestä niiiiiiiiiin epäilyttävää! Piti jo kaukaa alkaa tuhahtamalla ilmoittamaan tuosta "vaarallisesta" näystä. Tai kun postinjakaja oli jättänyt postikärryn keskelle tietä, niin se piti kiertää oikein kaukaa, koska oli myöskin kertakaikkiaan omituista. Niin ja kerran Papu pelkäsi pieni kynttilänalustaa sisällä (mikä on AINA ollut samassa paikassa ja Papu on nähnyt sen joka päivä). Aina kun oon huomannut että Papu suhtautuu johonkin noin, oon mennyt sen epäilyttävän asian luo taputtelemaan sitä tms. ja iloisellä äänellä houkutellut tomppelin katsomaan. Onneksi Papu on joka kerta uskaltautunut samantien haistelemaan ja sitten häntä heiluu kun se olikin ihan kiva juttu eikä yhtään pelottava. Ja sitten kehutaan ja Papu on kovin innoissaan, joten eiköhän tuo tuosta.

Sitten Papu selvästi hakee rajojaan. Aina aikaisemmin "panta" käskyllä on tullut heti luokse ja oikein pujottanut pään pannasta läpi. Niin nyt saattaa välillä ollakin tulematta tai käy vain pyörähtämässä sinä vieressä ja lähtee kauemmas. Ja oikein huomaa, miten sillä on sellainen ilme, että "katsonpa vähän mitä tuo meinaa jos en tulekaan". No, kun matalalla ja vaativalla äänellä hitaasti toistaa sen "panta", niin johan kipittää kuitenkin kiltisti luo, eli ei sitten kuitenkaan tohdi sen enempää kapinoida. Mutta välillä pitää olla joku ihme varhaismurrosikäinen änkyrä.

Papu on oppinut tekemään pehmoleluista itselleen tyynyn. Se vie aina jonkin pehmeän lelun lempipaikalle eteiseen ja nukkuu pää sen päällä.